Viimeisenä aamuna Kiilopäällä, eli eilen, nähtiin aamiaiselta tullessa hotellin pihassa riekko. Hyvin se sulautuu lumiseen maisemaan, on se niin puhtaan valkoinen, puhtaan valkoisen lumen värinen. Ja lunta satoi eilenkin koko päivän hiljalleen ja keli oli aika nihkeä. Tosin täällä etelässä lunta oli satanut vähän enemmänkin kuin hiljalleen ja illalla lentokone oli tunnin myöhässä kelin takia.

Hiihtolenkillä nähtiin taas paljon poroja, nämä porot söivät ladun varressa Laanilasta Rumakuruun päin. Rumakurussakin siis tuli käytyä kertaalleen, kun latu sinne kerran oli auki, tosin vasta eilen se ajattiin isolla koneella. Myös reitti Kiilopäältä Luulammen kautta Rumakuruun oli ajettu ensimmäistä kertaa keskiviikkona, mutta sinne ei lähdetty kokeilemaan, kun latua ei oltu ajettu ja tunturissa oli kuulemma vielä aika lailla kiviä.

Yhtään kuvaa ei vielä ole Kiilopään tunturikeskuksesta. Sehän sijaitsee mukavasti tunturien keskellä, aivan Kiilopää-tunturin juurella. Kolmeen suuntaan on tunturimaastoa, yhteen metsää ja suota. Kuva on otettu valoladun varresta Kiilopäälle tultaessa. Kiilopää näkyy Tunturikeskuksen takana. Se ei muuten monenakaan päivänä näkynyt vaan oli pilvien peitossa, melkein kuin yrittäisi katsella Matterhornia Zermattista.

Nyt hiihtämistä voikin jatkaa hyvin täällä kotona, kun lunta alkaa olla saman verran kuin pohjoisessa.

Tänään oli pakkasta -10 ja kohtuullisen raikas etelätuuli. Lunta sateli hiljalleen suuren osan päivää ja sitä on iltaan menennessä kertynyt muutama sentti. Ei tänään kyllä pitänyt sataa lunta… Tänään oli luistelupäivä, vaikka keli oli kyllä siihen kohttuulisen raskas, natina kuului suksen alta, mutta tasaisella ja loivassa alamäessä pääsi luistelemaan mukavasti.

Kierrettiin alkuun lenkki Kakslauttasen kautta, Kakslauttasen latu menee nykyään vähän eri kohdasta kuin parikymmentä vuotta sitten, enää mennään vain ihan alku poroaidan viertä. Kiilopään tien eteläpuolelta tulee toinen valolatu Tievan kautta takaisin poroaidan portille. Matka jatkui taas valolatua kohti Laanilaa ja sieltä kierros Kuutamolatua, munkkikahvit Savottakahvilassa, kierros Kuutamolatua toiseen suuntaan ja lopuksi Ahopään yli takaisin Kiilopäälle. Lenkille tuli mittaa tänään 41 km. Ahopäällä oli niin kova vastatuuli, että loppunousua ei meinannut millään päästä ylös ja toisaalta alamäessa ei tarvinnut yhtään jarrutella, vaikka oli jo aika hämärää.

Tänäänkään ei kovin kummoisia kuvia syntynyt, kun oli lumisateen takia hämärä päivä. Ahopään juurelta melkeinpä jo iltahämärässä otetusta kuvasta kuitenkin selviää, minkälainen keli tänään oli ja miltä maisemat näyttivät. Eipä noita huurteisia puita kyllästy katselemaan, oli sitten kirkas päivä, pilvinen, sumuinen tai lumisade.

Eilen illalla nähtiin revontulia. Siitä onkin vuosia, kun niitä on viimeksi päässyt näkemään. Niitä näkyi eri puolilla taivasta, mutta eivät olleet kovin kirkkaita, melkeinpä harmaita tavallisen vihreän sijaan, mutta revontulia kumminkin. Kuten aiemmin kirjoitin, täällä on aika paljon ulkomaalaisia parhaillaan ja revontulien katselijoitakin riitti ulkona. Revontulia oli ollut katsomassa myös vanha saksalainen setä, joka puhuu jonkin verran suomea ja jonka kanssa olen parina iltana jutellut saunassa. On käynyt Suomessa ja Saariselällä ensimmäistä kertaa heti sodan jälkeen vuonna 1946, tarinoita Suomesta siis riittää…

Mutta tänään, yllätys yllätys, taas hiihdettiin. Suunnitelmissa oii käydä Moitakurussa, jonne on matkaa Saariselältä reilu kymppi, joten aika pitkä retki oli tiedossa. Pakkanen vaihteli tänään -8 ja -11 välillä paikasta riippuen, ennusteen mukaan piti olla -16, mutta eivätpä ne ennusteet juuri ole pitäneet paikkansa. Ennusteista parhaiten kohdalle on osunut täällä norjalaisen yr.no:n ennusteet, huonoiten Ilmatieteenlaitoksen. Norjalaisilla on kuulemma iso säätutka Utsjoen pohjoispuolella, joten sen avulla ennusteet saadaan täsmäämään aika hyvin Suomenkin Lappiin. Perinteistä lähdettiin hiihtämään, koska Saariselältä eteenpäin menevät ladut ovat olleet aika pehmeitä.

Alkumatkasta oikaistiin Ahopään ylitse kohti Laanilaa, vaikka siinä tietysti nousua tulee aika paljon enemmän kuin valoladun kautta. Laanilasta jatkettiin tykkilatua Saariselälle ja edelleen Luttojoen vartta kohti Palopään nousun alkua. Se onkin kunnon nousu, kun noustaan 250 metristä 400 metriin noin kolmen kilometrin matkalla. Samainen nousu noustaan myös pitkänperjantain perinteisessä Vaskoolihiihdossa. Nousu on mukavan loivaa ja hiihdettävää, mutta kyllähän siinä kuuma tuli. Laskussa sitten ei tullut enää kuuma, kun sumussa laskettiin melkein samat 150 metriä alas Moitakuruun. Moitakurusta palattiin Saariselälle toista reittiä Kuukkelilammen ja Luton päivätuvan (sen, jossa käytiin viime viikolla ja jossa oli niitä lapintiaisia) kautta.

Paluumatkalla poikettiin taas Savottakahvillaan munkkikahville. Loppumatka tultiin jo pimeässä valolatua pitkin takaisin Kiilopäälle. Lenkille tuli tänään mittaa 48 km. Sen jälkeen oli mukava taas mennä saunaan ja tunturipuron avantoon. Tänään aika kuluikin äkkiä saunan lauteilla jutun alussa mainitun saksalaissedän tarinoita kuunnellessa. Ja kun kaiken päälle vielä syötiin maittava päivällinen Tunturikeskuksen seisovasta pöydästä, nyt sitten kelpaa kohta mennä taas nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taas hiihtää…

Eilinen kirkas pakkaspäivä vaihtui lumipyryyn. Pakkasta oli tänään -8 astetta. Lumipyry loppui ennen lenkille lähtöä, mutta aika pehmeä ja nihkeä keli tänään kuitenkin oli. Perinteistä lähdettiin hiihtämään aluksi Sivakkaojan latua kohti Muotkan majaa, sehän oli ainakin viime kevään päätöslenkillä melkein koko matkan alamäkeä. No, kaipa se nytkin pääosin oli loivaa alamäkeä, mutta keli oli niin nihkeä, että juurikaan ei saanut laskea. Matkalla nähtiin monta poroa, myös muutaman viime kevään vasa. Vähän pelokkaita nuo vasat olivat, mutta parempi niin, että ovat varovaisia. Kovasti ne olivat uteiliaita silti.

Kun päästiin enemmän hiihdetylle valoladulle, kelikin vähän parani, mutta pehmeää ja nihkeää se silti oli. Tänään nähtiin monta korppia, parhaillaan kolme yhtä aikaa. Hiihdettiin Saariselälle käymään Kuukkelissa, paikallisessa ruokakaupassa siis, tai myydäänhän siellä kaikenlaista niin kuin Lapin kaupoissa usein tapana on. Joku kutsui Kuukkelia Euroopan kalleimmaksi ruokakaupaksi, mutta se joku ei kyllä ole koskaan käynyt Norjassa. Kuukkeleitakin muuten on ladun varressa nähty useita. Paluumatkalla oli vähän sumuista ja jotain kosteaa satoi, ainakin vaatteiden, suksien ja sauvojen pinta jäätyi. Keliä se ei kuitenkaan parantanut.

Illalla minäkin uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Kiilopään Kuurakaltion avantoa, joka on tehty tunturipuroon. Vesihän oli tietysti kylmää niin kuin avannossa pitääkin olla ja avanto oli oikein hieno virtaavassa purossa.

Tänään sitten oli aamulla vaihteeksi -15 astetta pakkasta ja kirkas sää. Tunturissa oli pakkasta vain -10 ja kylmimmissä notkopaikoissa -26 astetta (kylmyydestään tunnetussa Laanilan notkossa). Saariselällä oli tänään koko ajan yli -20 pakkasta, mutta Kiilopäällä taas selvästi lämpimämpää, kylmimmillään -18 astetta. Nyt illalla on enää -11. Päätin jäädä tänään parantalemaan flunssaa ja katsomaan hiihtoa tv:stä, mutta sitä ennen piti aamulla hiihdellä Niilanpäähän ja takaisin (8 km) katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Maisemat olivatkin eiliseltä tutun ladun varrella vielä hienommat kuin eilen.

Nousevan auringon vastakkaisella puolella taivas oli värjäytynyt violetin väriseksi. Toiseen suuntaan taaas lumiset ja huurteiset puut näyttivät vastavalossa vieläkin hienommilta kuin eilen sumussa. Kun hiihdettiin edelleen ylemmäs kohti Niilanpään poroerotuspaikkaa, ylhäällä avotunturin rinteessä nähtiin monessakin eri kohdassa yhteensä kymmeniä poroja. Olivatko sitten nouseet ylös tunturiin lämpimämmän sään perässä. Joka tapauksessa helppo sielläkin on kaivaa jäkälää lumen alta, kun lumi on niin kevyttä. Perillä Niilanpäässä nähtiin auringonkin nousevan tunturien takaa, tänään se nousi klo 10.58. Tuuli on monin paikoin muokannut lumen pintaan hienoja kuvioita. Vielä paluumatkallakin Kiilopäälle tullessa, taivas oli violetti auringon vastakkaisella puolella, mutta ei niin voimakkaan värinen kuin vajaata tuntia aikasemmin.

Kun loppuviikko täällä Kiilopäällä oli varsin hiljainen, alkavalle viikolle väkeä on tullut selvästi enemmän. Pääosa porukasta on ulkomaalaisia, ilmeisesti vielä samasta maasta, mutta vielä ei ole saatu selville, mistä. Yksi arvaus kielestä on hollanti, mutta saa nähdä saadaanko oikea ratkaisu vielä selville.

Tänä aamuna oli taas vaihteeksi pilvistä ja -7 pakkasta, vaikka ennusteen mukaan piti olla kirkasta ja jopa -20 astetta. No, eihän se tietenkään haitannut, koska hiihtokeli oli hieno. Tänään oli tuultakin selvästi vähemmän kuin eilen. Aamiaisen jälkeen lähdettiin hiihtämään loivaan ylämäkeen kelkalla tehtyä latua kohti Niilanpäätä. Pilvet olivat alhaalla ja puut, sekä vaivaiskoivut että siellä täällä kasvavat männyt olivat runkoja myöten hienon huurteen peitossa. Ylöspäin mennessä koivut muuttuivat matalammiksi ja männyt kasvoivat harvemmassa kunnes lähellä Niilanpään poroerotuspaikkaa tultiin avotunturiin.

Kakslauttasen ladun risteyksessä Niilanpäässä maisema oli edelleen varsin sumuinen, vaikka tuntui, että pilvikerros alkoi ohentua. Kun lähdimme laskemaan latua alaspäin, sää kirkastuikin parissa minuutissa. Kolmen minuutin pituisesta videosta laskusta alamäkeen tulikin odottamattoman hieno, kun sen aikana paitsi siirryttiin avotunturista koivujen ja mäntyjen sekaan, myös sää kirkastui selvästi. Ja kun vielä riekkoparvi lähti ladun varresta ja yksi lentävä riekko näkyy videolla, täytyy vaan malttaa odottaa, että video saadaan editoitua nettikelpoiseksi. Maisema huurteisine puineen muuttui ihan toisen näköiseksi, kun aurinko alkoi paistaa matalalta. Ja se oli aika lailla erinäköinen vasta- ja myötävaloon.

Retki jatkui kelkkalatua loivaan alamäkeen Muotkan majalle ja sieltä edelleen levämpää uraa tutulle poroaidan portille. Siitä jatkettiin valolatua Laanilaan. Laanilasta kierrettiin pieni lisälenkki Piispanojan ja Prospektorin kaivoksen kautta takaisin Laanilaan ja munkkikahveille Savottakahvilaan.

Laanilasta lähdettiin vähän ennen puoli kolmea, kun aurinko oli laskenut klo 13.35 eli vajaata tuntia aiemmin. Valaistus oli silloin todella hieno, mutta sen tallentamiseen ei kännykkäkamera enää riittänyt. Tai saihan siitä kuvan, mutta ei sen tunnelma vastaa ollenkaan aitoa. Loppumatkasta päätettiin oikaista Ahopään yli, josko vielä auringon värit näkyisivät taivaanrannassa tunturin laelta. Ja näkyiväthän ne, maisema oli sielläkin todella hieno, mutta siitä sai vielä vähemmän kelvollisia kuvia. Klo 15.05 eli puolitoista tuntia auringonlaskun jälkeen näki yhä laskea tunturilta alas. Päivän lenkki oli tänään kymmentä kilometriä lyhyempi kuin eilen, mutta paljon kaikkea hienoa nähtiin matkan varrella.

Samanlainen keli vaan jatkuu eli pilvistä ja lämpötila noin -6 astetta. Tänään oli jonkin verran tuulta, mutta se haittasi vain paikoin. Tunturiin ei lähdetty, hiihdettiin koko ajan metsälatuja. Tänään hiihdettiin eilisen tapaan luistelemalla, koska keli vaikutti siihen hyvältä, tänään luistelubaana oli jopa liukkaampi kuin latu. Hiihdin 42 km lenkistä peräti 40 km ilman sauvoja, se oli ylivoimaisesti pisin sauvoittaluistelulenkki ikinä.

Hiihdettiin alkuun samaa reittiä kuin eilenkin eli ensin poroaidan portille ja sieltä valolatua pitkin kohti Laanilaa. Laanilasta jatkettiin tykkilatua Saariselälle ja edelleen Luttojoen vartta Luton päivätuvalle. Viime keväänä ruokittiin kädestä lapintiaisia Luton päivätuvalla (kuva 8.4.2011) ja nytkin yksi tiainen lasketui käsivarrelle tutkimaan, josko taas olisi Kvikk Lunsjia tarjolla. Nyt ei valitettavasti ollut nillle ruokaa ja sen ne äkkiä huomasivatkin ja lensivät muualle odottelmaan seuraavaa hiihtäjää.

Paluumatkalla poikettiin Laanilassa Savottakahvilassa, jossa munkkikahvi maksoi kolme euroa ja munkki oli vielä lämmin, melkeinpä kuuma, niin tuore se rinkilä oli. Loppumatka tultiin samaa valolatua kuin menomatkalla. Hiihtäjiä oli tänään selvästi enemmän kuin eilen illalla, suurin osa luonnollisesti Saariselän päässä.

Tänään nähtiin alkumatkasta muutama poro ladun varressa, tuoreita jälkiä oli paljon enemmänkin. Aamiaiselle mennessä kuultiin riekon ääni jostain tunturikeskuksen takaa. Tänään oli Kiilopäällä perinteisesti poronkäristyspäivä, niin oli jo yli 20 vuotta sitten ja varmaan sitäkin aikaisemmin, ja perinteisesti sitä syötiin mieluummin liian paljon kuin vähän...

Kiilopää on tuttu paikka ensilumenleireileiltä 80- ja 90-lukujen vaihteesta muutamalta talvelta. Kiva tänne oli taas pitkästä aikaa tulla, paljon uutta on rakennettu, mutta paljon on tuttuakin. Perille ehdittiin lentokenttäbussilla kahden maissa, silloin ei sentään ollut vielä pimeää. Täällä päivän pituus on parhaillaan suunnilleen sama kuin viime lauantaina Levillä, sen verran pohjoisempana ollaan. Päivä oli pilvinen, niin kuin koko viikko Levillä, mutta ihan hieno maisema mökin ikkunasta näkyy tälläkin kelillä.

Ensimmäinen hiihtolenkkikin ehdittiin jo tekemään hyvinkin tutuksi 20 vuotta sitten tullutta latua eli ensin poroaidan viertä pitkin poroaidan portille ja sieltä edelleen kohti Laanilaa. Tuttua maisemaa vieläkin, vaikka enää ei kyllä jokaista mutkaa ja mäkeä muista ihan ulkoa. Ja onhan latu tuttu myös viime kevään Saariselän reissulta, mutta silloin hiihdettiin enemmän tunturilatuja. Tänään käännyttiin kahdeksan kilometrin hiihdon jälkeen takaisin Ahopään ladun risteyksestä ja palattiin samaa reittiä takaisin. Koko matkalla nähtiin yksi hiihtäjä eli kovasti on hiljentynyt joulun ja uuden vuoden jälkeen. Keli oli todella hyvä, pakkasta -7 ja lunta on metsässä puolisen metriä eli hiukan vähemmän kuin Levillä.

Sen suhteen Kiilopäällä ei mikään ole muuttunut 20 vuodessa, että ruoka on edelleenkin todella hyvää ja sitä tulee syötyä seisovasta pöydästä liian paljon. Eli vaikka mökissä asutaankin, käydään valmiilla aamiaisella ja päivällisellä Kiilopään päärakennuksessa.

Viimeinen hiihtopäivä Levillä ei poikennut aikaisemmista, eilen satoi ajoittain lunta ja oli pilvistä. Pakkasta oli -5. Hiihdettiin se ainoa latu, jota ei vielä oltu hiihdetty eli käytiin Levin Lapinkylässä. Siellä olikin varsin hyvät ja tuoreet pullat tarjolla, kaakao ja pulla maksoivat neljä euroa. Levin Lapinkylällä on muuten aika pitkä historia. Nykyisistä rakennuksista vanhin, savupirtti, on rakennettu jo joskus 1700-luvulla.

Muutamasta kuvasta selviää helposti se, minkä aikaisemmistta jutuista on voinut lukea eli kelit olivat aika samanlaisia eri päivinä. Uuden vuoden päivänä hiihdettiin Levin lenkin loppupuolella jyrkässä rinteessä olevaa maisemasiltaa, josta näkyy hyvin Immeljärvelle, kuvan vasemmassa reunassa nousee Kätkätunturin rinne. Samaisen maisemasillan toisessa reunassa olevien lamppujen reunoissa oli paljon jääpuikkoja. Loppiaisen seikkailuretkellä Kätkän kurun läpi maisemat olivat tosi lumisia. Vielä 7. tammikuuta Ounasjoki virtasi sulana koko matkan Sammun tuvan ja Levin Lapinkylän välillä.

Päivä senkun pitenee, tänään se oli jo melkein kaksi tuntia pitkä. Valon määrässä päivän piteneminen ei kuitenkaan näy, tänäänkin oli pilvinen päivä. Puoli yksitoista alkaa olla valoisaa ja ennen klo 15 taas pimeää. Aurinko nousi tänään klo 11.29 ja laski klo 13.24. Tänään oli aamulla pakkasta -8 ja iltapäivällä -6 astetta. Lunta ei vaihteeksi satanut.

Hiihdettiin alkuun Merkkisenkaltioon ja sieltä päätettiin lähteä kokeilemaan Kätkän kurua. Pohja oli ajettu muutama päivä sitten kurun alkupäähän saakka, mutta se loppui siihen kohtaan, mistä kurun pohjaa virtaava puro meni polun yli. Siitä oli vähän vaikeaa päästä yli ja monohan siinä meinasi kastua. Jäljistä päätellen aika moni oli hiihtänyt eteenpäin. Jyrkkää kurua päästiin jotenkin tamppaamaan ylös pehmeästä lumesta huolimatta. Ylempänä maasto tasoittui ja pystyi jopa hiihtämään. Puut olivat lumiset ja maisemat hienot niin kuin aina kurussa. Laskuosuus Kätkän laavulle oli helppo, koska pohja oli taas ajettu koneella. Menihän siinä lyhyessä matkassa aikaa melkoisen paljon, mutta tuli Kätkän lenkkikin kierrettyä.

Tänään käytiin taas munkkikahveilla Koutamaan Nesteen kahviossa. Kahvien jälkeen hiihtäminen jatkui Levin lenkkiä etelärinteille ja Sammun tuvan kautta tunturi ympäri. Golf-kentällä kun hiihdettiin ennen Taaloa, kello oli hiukan vaille kolme ja oli jo pimeää, mutta aukealla näki kyllä vielä hyvin hiihtää. Kun vielä tykkilatu tuli kertaalleen hiihdettyä, päivän lenkille tuli mittaa reilu 50 km.

Valoladuille oli ilmestynyt paljon sunnuntaihiihtäjiä, ilmeisesti loppiaisviikonlopuksi Leville tulleita suomalaisia. Venäläisiäkin kyllä kuullosti olevan ladulla tänään jonkin verran.

Tänään oli sitten se lepopäivä, tai lyhyemmän lenkin päivä, mikä eilen päätettiin hyvän kelin takia siirtää päivällä eteenpäin. Ja hyvä kun siirrettiin, parempi se keli eilen oli, tänään on ollut noin -10 pakkasta ja lunta on satanut suuren osan päivää. Tuulta ei tänään ole juurikaan ollut.

Päätettiin mennä kylpylään jo aamupäivällä pahimman ruuhkan välttämiseksi, kylpylässä käyminen kun on aika suosittu harrastus venäläisten keskuudessa. Hyvin siellä olikin tilaa, kun menimme klo 11. Kun puoli kahden maissa lähdimme pois, väkeä oli jo aika lailla, ei nyt vielä kuitenkaan ruuhkaa. Taas tuli käytyä ahkerasti kylmä- ja lämminaltaissa, ulkoporealtaissa ja muutaman kerran isossa vesiliukumäessäkin. Kylpylälippu oli kallistunut parilla eurolla sitten viime elokuun tunturisuunnistuksen, mutta 18e ei silti ole vielä kallis, jos verrataan sitä muihin kylpylöihin Suomessa. Ja Levin kylpylähän on vielä parhaasta päästä ainakin Suomessa.

Ihan kokonaan lepopäivää ei tästä tullut, vaan illalla käytiin vielä pienellä iltalenkillä ennen pyssyhiihdon katsomista. Nähtiinpä sekin, että Suomi johti miesten pyssyhiihtoviestiä ennen ensimmäistä ampumapaikkaa, edellisestä kerrasta lienee jo aika monta vuotta. Ja nyt näytetään Keski-Euroopan mäkiviikon karsintakilpailua, joka Urheiluruudun mukaan peruutettiin, siis keskeytettiin. Eikö voisi näyttää Tour de Skitä...

Tänään päivä oli jo hiukan yli puolitoista tuntia pitkä, mutta pilvistä ja hämärää oli edelleenkin. Tänään satoi suuren osan päivästä jäätävää tihkua, mutta sen takia hiihtokeli oli paras tähän saakka. Sade jäätyi vaatteiden pintaan, suksiin ja sauvoihin. Pakkasta oli -4. Nyt illalla pakkasta on -8 astetta. Tuuli oli tänäänkin aika raikasta, mutta ei kuitenkaan ihan niin kovaa kuin kahtena aienpana päivänä.

Tänään oltiin liikkeellä luistellen ja se olikin hyvä valinta, vaikka ei pidon saaminenkaan varmasti kovin vaikeaa olisi ollut. Tänään piti olla vähän lyhyemmän lenkin päivä, mutta se päätettiin siirtää huomiselle, koska keli kerran oli niin hyvä. Kierrettiin pääosin valolatuja, erityisesti tykkilatua, koska ne olivat eilisen lumisateen jälkeen parhaassa kunnossa, eivät ollenkaan pehmeitä. Tämä päivä olikin siis vähän pidemmän lenkin päivä.

Pilviset päivät jatkuvat, aurinkoa ei näy, vaikka se tänäänkin oli ylhäällä taas 13 minuuttia kauemmin kuin eilen.  Tänään pyrytti lunta melkein koko päivän ja pakkasta oli noin -5 astetta. Tuuli oli tänäänkin kova ja gondoolihissi oli jo toista päivää tuulen takia suljettuna.

Keli oli tänään syystä taikka toisesta liukkaampi kuin eilen, mutta lumisade ja tuuli tekivät silti siitä raskaan. Välillä piti puskea kovaan vastatuuleen ummessa olevaa latua, mutta erityisesti metsäpätkillä oli mukava hiihtää. Kierrettiin tänään Levi ylälatua pitkin, siis yläkautta väli Sammun tuvalta Torjaiseen. Latu menee ylimmästä kohdasta nyt samaa reittiä kuin se se kulki vuosia sitten, ennen Sammun laskettelurinteiden avaamista.

Hiihtäjiä oli tänään Levin lenkillä enemmän kuin eilen Pyhän lenkillä. Suuri osa hiihtäjistä näyttää kuitenkin hiihtävän valaistuja latuja, ruuhkaksi asti väkeä ei ladulla ole missään toisin kuin laskettelurinteessä kaupasta nyt puhumattakaan. Kaupassa huomaa, että venäläisiä on todella paljon, mutta ladulla heitä ei juurikaan näy, rinteessä ilmeisesti sitäkin enemmän.

Tänään löytyi edullinen latukahvila läheltä eilistä gondooliravintolaa. Nesteen huoltoaseman kahviosta munkkikahvit sai kahdella ja puolella eurolla eli melkein puoleen hintaan eiliseen verratuna. Laskettelusuksilla sinne ei kukaan lähde rinteestä, mutta hiihtäjälle se on sopiva paikka, matkaa ladulta ei tulee kuin sata metriä.

Lopuksi hiihdettiin vielä tykkilatua, joka olikin varsin hyvässä kunnossa, kun lumisade välillä lakkasi ja latu oli ajettu alkuiltapäivästä uudestaan. Nyt illalla pakkasta on edelleen noin -5 astetta ja lunta taas pyryttää.

Päivä oli tänään peräti 15 minuuttia pidempi kuin eilen, mutta ei se vieläkään ole pitkä, tunnin ja kahdeksan minuuttia. Taas oli pilvistä ja luntakin oli satanut yöllä muutama sentti. Lisäksi oli aika raikas tuuli ja pakkasta -9.

Hiihtäminen ei edelleenkään ole erityisen helppoa, vaikka nyt latupohja sentään alkaa olla kova. Keli oli tänäänkin uuden ja tuiskuavan lumen takia tosi nihkeä, paitsi lopussa valoladulla, mihin ei tuuli osunut ja hiihtäjiä oli ollut enemmän.

Tänään kierrettiin Pyhän lenkki. Hiihtäjiä siellä oli vähän ja latu oli tuulisemmista paikoista alkumatkasta hiukan ummessa, vaikka se oli aamulla ajettu. Luisto siis ei ollut hyvä, mutta pito oli, blå extra -kelit vaan jatkuvat. Pyhän lenkilläkin oli jotain uutta sitten viime käynnin. Pyhän nousun juurelta alalatu kohti Kätkän laavua kulkee ensimmäiset pari kilometriä vähän ylempää rinteessä uutta uraa, ei enää tiepohjaa. Toinen muutos oli, että Muusan lenkki ei yhdy Pyhän lenkkiin enää Muusan päivätuvan kohdalla vaan vasta Muusanlammien toisella puolella. Tämä latu ei ole vielä auki. Immeljärven yli ei tule vielä latua vaan se kiertää Koutamaan kautta.

Latukahviloita ei ole auki muita kuin rinteiden juurella olevat. Tänään käytiin kisarinteen juurella olevassa Gondooliravintolassa. Täällähän kaikki rinneravintolat ovat saman firman omistamia ja myös valikoima ja hinnat ovat samat. Kaakao ja pulla maksavat 4.70 e,  joten kyllä latukahveille hintaa tulee. Hinnat eivät kuitenkaan ole juurikaan nousseet parin vuoden aikana, kun reilun kahden vuoden takaisen blogiartikkelin perusteella silloin munkkikahvit maksoivat 4.40 e.

Täälläkin jo aurinko nousee, vaikka päivä on kyllä vielä tosi lyhyt. Aurinko nousi tänään klo 12.04 ja laski klo 12.57. Tänään oli pilvinen päivä, aamupäivällä -4, illalla -8 ja lumisadetta.

Ladut olivat edelleen aamupäivällä varsin pehmeitä. Kierrettiin Levi. Latu kulkee nykyään, toista talvea ilmeisesti, uutta reittiä Sammun tuvan ja Etelärinteen välillä. Ylälatu Torajaisen kautta menee kyllä edelleen vanhaa reittiä, mutta alalatu, tai aurinkolatu tai mummolatu, millä nimillä sitä vuosien varrella onkaan kutsuttu, ei menee enää Taalonvuoman yli vaan kiertää Uuselän kautta. Suota on nyt vähemmän ja sen takia uusi reitti on tehtykin. Latu oli mukava hiihtää, tasaista oli vähemmän kuin suolla, mutta mäet olivat mukavan loivia hiihtää.

Hiihtäjiä oli aamukymmenen jälkeen vähän, mutta lenkin loppupuolella alkoi väkeä tulla yhä enemmän vastaan. Meillä oli se etu, että me nukuimme, kun moni muu juhli uutta vuotta yöllä. Tulimme takaisin mökille katsomaan Wienin uuden vuoden konserttia, oli mukava katsella, näkyykö tuttuja paikkoja viime kesän reissulta. Ja oli mukava katsoa, kun ei ollut +36 lämmintä...

Tarkoitus oli hiihtää tänään kaksi lenkkiä niin kuin oikeat hiihtäjät tekevät leirillä ja minäkin melkein joka päivä joskus vähän nuorempana. Mäkikilpailua katsellessa alkoi väsyttää niin, että piti nukkua vähän aikaa, mutta niin se on aina ollut Lapissa hiihtäessä. Niin siinä kuitenkin kävi kuin yleensä ennenkin, että iltalenkillä oli varsin mukava hiihtää. Keli oli ensimmäisen vartin varsin hyvä, mutta sitten tuuli yltyi ja alkoi sataa lunta. Keli oli kuitenkin paras näistä kolmesta lenkistä, latu alkaa olla riittävän kova, että sauvat eivät uppoa.

Päivä siis oli vajaan tunnin pituinen, mutta hiihtoa kertyi hiukan yli neljä tuntia, molemmat lenkit tänään perinteistä. Ai niin, poroja on nähty jo monta kertaa. Tänään pari poroa kahlasi hangessa Sammun tuvan lähellä Ounasjoen varressa, ai niin, Ounasjoki virtaa yhä sulana, niin, siis porot kahlasivat pehmessä hangessa vatsa lumen pintaa viistäen, sen verran täällä on lunta.